Onko hoivakotigate viimeinen naula sote-arkkuun?

Keskiviikko 30.1.2019 klo 12:19 - Marko Kilpi

Onko hoivakoti-gate viimeinen naula sote-arkkuun? Erinomainen kysymys. Ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikausia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Joku voisi ajatella, että tämä on vasta alkua jos sote toteutuu. Näin voi olla, jos toimitaan yhtä leväperäisesti kuin on toimittu. Ei se voi olla niin, että jos yksityinen sektori saa hoidettavakseen julkisen sektorin tehtäviä, että niitä voidaan hoitaa miten sattuu. 

Yhteiskunnan pitää ottaa tiukka ote. Valvoa toimintaa, sanktioida laiminlyönnit niin, että ne tuntuvat ylikansallisessa pörssiyhtiössäkin ja ennen kaikkea raamittaa toimintaa selkeämmin lakisääteisesti. 

Tällä hetkellä valvontaan on käytössä täysin riittämättömästi resurssia ja siksi valvontaa on sysätty itse palveluntuottajille omavalvonnan kautta. Jos palveluntuottaja keskittyy kasvuun ja voitontavoitteluun, miten toteutuu omavalvonta? Siten, että se palvelee kasvua ja voitontavoittelua. Täysin absurdi ajatus.

Tämä ei ole pelkästään palveluntuottajien ongelma, vaan palveluostajia voi osoitella yhtä lailla. Kuinka prosessit on hoidettu, niin tarjousten kuin myös valvonnan suhteen. Koko ketju on saatava kuntoon. Muistetaan myös se, että ongelmia on yhtä lailla myös julkisen sektorin palveluntarjoajilla.

Tämä ei ole välttämättä viimeinen naula sote-arkkuun. Tästä pitää ottaa opiksi ja vihdoinkin tehdä asialle riittävät korjaukset ja linjaukset, jotka tulevat ohjaamaan koko sote-ratkaisua. Millä tavalla palvelut tuotetaan ja miten niitä valvotaan? 

Vahva lukusuositus oheisen uutisen suhteen. Siitä saa erinomaisen hyvä kuvan kokonaisuudesta. 

https://yle.fi/uutiset/3-10618808

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, hoivakoti, arvokas ikääntyminen, julkisen sektori, yksityinen sektori, esperi, mehiläinen, attendo

Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä

Maanantai 28.1.2019 klo 13:38 - Marko Kilpi

Vakavia puutteita hoivakodin toiminnassa - Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan. Uutisotsikko on täyttä totta ja samalla se on harvinaisen monimerkityksellinen. Ensinnäkin tämä tilanne ei ole millään tavalla yllätys. Alalla pesivät ongelmat ovat olleet jo pitkään yleisesti tiedossa, Valvira on tässä tapauksessa niitä listannutkin - riittämätön hoitohenkilökunta, puutteellinen perushoito, lääkehoidon asianmukaisuus, asiakkaiden hoitoisuustietojen puutteellisuus ja lista jatkuu.

Koska ongelmat tuntuvat olevan vuodesta toiseen samoja ja niin usein toistuvia, voisi kuvitella, että ala on yksinkertaisesti niin vaikea ja kannattamaton, ettei sitä saada toimimaan. Esperi Caren toimitusjohtaja ja osaomistaja Marja Aarnio-Isohannin palkkatulot olivat viime vuonna yli viisi miljoonaa ja pääomatulot niin ikään yli viisi miljoonaa.

Esperi on tehnyt valtavasti yrityskauppoja ja Kauppalehdelle antamassaan haastattelussa Aarnio-Isohanni kertoo, että hän on jo aikaa sitten tipahtanut laskuista, kuinka monta miljonääriä pelkästään Esperin yritysostot ovat tehneetkään. Mistä nämä ongelmat johtuvat, jos ala tuottaa niin paljon miljonäärejä, ettei laskuissa pysy?

Tämä esimerkkitapaus on klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun markkinavoimat astuvat peliin. Palveluja tuotetaan mahdollisimman halvalla, jotta saataisiin mahdollisimman suuria voittoja. Tässä asiassa ei ole ylärajaa, kuten Aarnio-Isohannin haastattelusta voidaan todeta.

Markkinataloudessa ei ole mitään vikaa, kunhan sille ei anneta liikaa valtaa. Esperin tapaus ilmentää suoraan miten silloin käy. Kun julkisen sektorin palveluita siirretään yksityisen sektorin toteutettavaksi, on oltava hyvin tarkkana, miten se toteutetaan ja millaisia vaikutuksia sillä tulee olemaan.

Tässä kohtaa ratkaisevaan rooliin nousee viranomaiset - millä tavalla toimintaa valvotaan. Onko siihen riittäviä resursseja, varsinkin jos ja kun sote-uudistus toteutuu ja toisaalta valvontakin on sote-mallissa pyritty yksityistämään yritysten omavalvontasuunnitelmien kautta. Kuka valvoo ketä? Tällä kertaa Valvira puuttui harvinaisella tavalla peliin, mutta miten käy jatkossa?

Ihmiskunnan historia ei tiedä tapausta, jossa toimiva julkinen sektori olisi pieni ja, että markkinatalouden rooli olisi suuri. Kuten professori Markku Kuismakin toteaa - kun markkinatalous laitetaan töihin oikealla tavalla, se tekee yhteiskunnalle suuren palveluksen, mutta jos sen dynamiikan ja logiikan annetaan hallita kaikkea, ei siitä tule mitään. Sitä ei saa käyttää väärissä paikoissa, vääriin tarkoituksiin.

Vanhusten hoivapalveluissa on hyvinkin toimivia yksiköitä, mutta Esperin tapauksessa esiin nousseita ongelmia on aivan liikaa. Kyse ei ole kuitenkaan liian vaikeasta asiasta ja tuottamatonkaan tämä ala ei ilmiselvästi ole. Loogisesti ajatellen tällaisia ongelmia ei pitäisi olla. Kyse on siitä, mitä logiikkaa käyttää.        

2 kommenttia . Avainsanat: markkinatalous, julkisen sektori, yksityistäminen, sote, esperi, hoivakoti, arvokas ikääntyminen

TÄÄLTÄ TULEE HOMO POLITICUS!

Perjantai 11.1.2019 klo 18:03 - Marko Kilpi

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Itse tunnustaudun olevani homo politicus-lajia. Lajini yltiöpoliittiselta kalskahtavasta nimestä huolimatta en ole esimerkiksi osallistunut ensimmäiseenkään eduskuntavaalikampanjatilaisuuteen ennen kuin sellainen järjestettiin minulle. Se tapahtui vasta hetki sitten. 

Millainen ihminen tuo homo politicus sitten onkaan? Sitä ruotiessa meidän on lähestyttävä aihetta pelottomasti isolla otteella, on sivuttava suuria kysymyksiä kuten elämän tarkoitusta. Tämä ei luonnollisestikaan onnistu ilman vahvaa filosofista määrittelyä.

”Ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona. Ihmiselämän päämäärä on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää.” 

Nämä ajatukset ovat peräisin suuren kreikkalaisen filosofin Aristoteleen mielen syövereistä ja hänen johtopäätösten mukaan ihmisen ihanne on homo politicus eli yhteisöllinen ihminen. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päätavoite on yksinkertaisesti yhteisölliseen toimintaan osallistuminen.

Koen hyvin vahvasti olevani homo politicus ja se ilmenee muutamin tavoin. Poliisina ollessa on luontaisesti oltava kiinnostunut yhteiskunnasta, yhteisistä asioita. On oltava valmis puuttumaan kohtaamiinsa epäkohtiin, ongelmiin ja uhkiin. Poliisina on oltava valmis käyttämään jopa voimakeinoja, mikäli tilanne niin vaatii ja puuttua kansalaisen itsemääräämisoikeuteen ja jopa vapauteen. Yhtä lailla poliisina pitää olla täysin omatoimisesti valmis auttamaan ja korjaamaan epäkohtia, mitä yhteiskunnassa toimessaan kohtaa. 

Kirjailijan tehtävänä on puolestaan tarkkailla yhteiskuntaa tarkkasilmäisesti, poimia sieltä ilmiöitä, ongelmia ja epäkohtia, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi ja esille nostettaviksi – niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjailijan työn tarkoituksena on oltava lukijoidensa puhutteleminen aiheidensa kautta, havahduttaminen ilmiöihin ja aiheuttaa ajattelua ja keskustelua tuotosten kautta. Parhaimmillaan tämä toimii silloin, kun ravistelu tuottaa yhteiskunnallisia muutoksia. 

Aristoteleen filosofia on myös logiikan filosofiaa, häntä pidetäänkin kaiken muun lisäksi myös logiikan isänä. Jos ajattelen elämääni loogisesti, kun nämä kaksi yhteiskunnallista sisältöä pursuavat roolit yhdistyvät, on olemassa suuri vaara, että ihminen ajautuu jossakin elämänsä vaiheessa politiikkaan.  

Tulen hyvin kaukaa poliittisen pelikentän ulkopuolelta ja se tarkoittaa sitä, että moni asia on kovasti vierasta ja outoa. Toisaalta poliisin työn kautta valtionhallinto ja sen mekanismit ovat kovinkin tuttuja. On todettava myös se, että poliisin ja kirjailijan töiden kautta, kuten myös neljän lapsen isänä kokemusta on karttunut vähintäänkin muutaman elämän verran, jos ei enemmänkin. Mikään inhimillinen ei ole vierasta.

Poliittista elämää on toki päästy jo maistamaan ja opiskelemaan kunnallispolitiikan kautta ja olen saanut huomata Aristoteleen logiikan pitävän. Laji on tuntunut kiinnostavalta ja luontevalta. Senkin vuoksi tämä poliittisen kentän ulkopuolinen on nyt hakeutumassa pelikentän ytimeen. Yhtenä motiivina on se yhteiskunnallinen vaikuttaminen, toisena on haastaa itsensä ja kova halu oppia elämästä lisää. Politiikan kautta siihen avautuu aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. 

Tällä tutkimusmatkalla kirjailija-minäni tekee jatkuvasti tuoreilla silmillään erilaisia havaintoja. Yksi hämmentävimmistä on ollut politiikkaan liittyvä vihamielisyys, joka yltyy välillä jopa aggressiivisuuteen saakka. Ensimmäinen tappouhkauskin ennätti tulla ennen kuin kampanjaa oli ennätetty edes avata. Sosiaalisen median kautta herjaaminen on helppoa täysin julkisestikin, se on huomattu jo moneen kertaan. 

On ymmärrettävää, että tyytymättömyyttä ja katkeruutta on paljon, mutta kanavoituuko se tällä tavoin täysin oikein? Aivan kuin politiikka ja varsinkin poliitikko olisivat syypäitä kaikkeen. On kuitenkin muistettava, että demokratiassa päätökset ovat juuri demokratian vuoksi yleensä enemmän tai vähemmän kompromisseja. Ne harvoin miellyttävät kaikkia. Toisaalta politiikka onkin sitä, että voidaan sovussa riidellä asioista ja saada edes jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. 

Valtiomuotomme on mikä on ja se toimii tietynlaisten lainalaisuuksien varassa. Politiikka on tässä asetelmassa hyvin olennaisena osana, halusimme tai emme. Aristoteleen mukaan ihminen voi saavuttaa korkeimman päämääränsä elämässä vain poliittisen yhteisön jäsenenä ja sitä kautta valtiolla on suuri vaikutus ihmisen moraaliseen elämään. Jälleen kerran on hyvin vaikeaa olla eri mieltä Aristoteleen kanssa ja tämänkin seikan vuoksi tunnen kovasti vetoa lajia kohtaan. 

Vaikka se ei siltä välttämättä vaikutakaan, on kaiken ytimessä yhteinen halu saavuttaa hyvä elämä. Se vain sattuu oleman kovin vaikea tehtävä lasku- ja noususuhdanteineen, työttömyyksineen ja työvoimapulineen. Mutkia on matkassa loputtomiin. Jälleen kerran meidän on käännyttävä tässäkin asiassa Aristoteleen puoleen: ”Valtio ei ole ainoastaan yhteenliittymä, vaan luonnollinen kokonaisuus, sillä se saa alkunsa yksilöiden luonnollisesta tarpeesta elää yhdessä. Yksilön omat päämäärät elämässä eivät ole valtiolle alistettuja: valtio on olemassa hyvää elämää varten, jotta yksilö voisi täysin kehittää itseään.”

Kun tuon ikivanhan johtolauseen pitää mielessä, pitäisi hyviä tuloksia syntyä. Meillä jokaisella on oikeus hyvään elämään ja sellaiseen meidän on yhdessä pyrittävä. Aristotelesin on oltava oikeassa tässäkin asiassa, siihen voimme luottaa. Olkaamme kaikki hyvän elämän homo politicuksia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kilpirintama, politiikka

Mitä tehdä kiusaamiselle?

Torstai 20.12.2018 - Marko Kilpi

Kiusaaminen elää ja voi edelleenkin hyvin, vaikka asiaa on pidetty esillä hyvin kattavasti. Se kertoo siitä, kuinka vaikeasta ongelmasta on kyse. Kiusaaminen ei ole pelkästään lasten tai nuorten ongelma, sitä ilmenee kaikissa ikäryhmissä. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös opettaja kärsivät kiusaamisesta. Tutkimuskyselyyn vastanneista opettajista jopa 46 prosenttia olivat kohdanneet kiusaamista tai epäasiallista käytöstä. Kuinka opettaja joka itse kärsii kiusaamisesta, voi tehdä ongelman kitkemiseksi ja kiusatun auttamiseksi mitään?

Kiusaamisilmiötä hoidetaan usein riittämättömin keinoin. Pahimmillaan ilmiön käsittelyä vältellään. Liian usein ei ymmärretä, että kiusaamisessa voi olla kyseessä rikos, joka kuuluu poliisin tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Vaikka pahoinpitelijä olisikin alle 15-vuotias ja vaikka tekijä ei olisikaan rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään, ei se tarkoita sitä, etteikö poliisi voi tehdä asialle mitään. Joutuuhan alle 15-vuotias poliisin toimenpiteiden kohteeksi esimerkiksi näpistystapauksissa, miksi pahoinpitelyn suhteen ei tapahdu samalla tavalla?

Kun pahoinpitelystä ilmoitetaan poliisille, voi se olla tilaisuus saada jo pitkäänkin jatkunut kiusaamiskierre poikki. Se olisi myös kiusaajalle suuri palvelus. Useimmilla poliisilaitoksilla on Ankkuri-yksiköitä, jotka ovat erikoistuneet tutkimaan tapauksia, joissa osallisina ovat lapset tai nuoret. Toimintaan on kytkeytyneenä sosiaali-, nuoriso- ja hyvin usein myös sovittelutoimi. Kyseessä on tehokas moniammatillinen yhteistyö, jolla voidaan pureutua hyvinkin tulehtuneisiin tilanteisiin.

Yksi liian harvoin kiusaamistilanteiden hoidossa käytetty osa-alue on em. sovittelutoimi. Se on erittäin toimiva tapa purkaa kiusaamistapauksia varsinkin silloin, kun tilanne on kasvanut sellaisiin mittapuihin, että lasten vanhemmatkin ovat jo joutuneet ristiriitoihin keskenään. Siinä vaiheessa yleensä koulun keinot ja resurssit sovinnonrakentajana ovat käyneet riittämättömiksi. Poliisi käyttää runsaasti sovittelutoimen palveluja hyväkseen ja tuomioistuinkin voi määrätä tilanteen selvittelyä sovittelun kautta. Kansalaiset voivat itsekin hakeutua sovittelun piiriin ja sitä voi erittäin lämpimästi suositella kiusaamistapauksissa.

Kiusaaminen on ongelma, jota meidän jokaisen pitää aktiivisesti vastustaa. Sen kitkemiseksi ei ole olemassa taikatemppua, mutta jokainen meistä on ongelman ratkaisemisessa avainasemassa. Ongelmaa on ratkaistava rakentavasti ja yhteisten toimintamallien kautta, jotka pohjautuvat tutkimustietoon ja kokemusperäisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi kouluissa olisi suotavaa, että olisi yhteisiä, toimivia toimintamalleja, eikä vain läjä erilaisia toiminnallisuuksia ja suosituksia, joita jokainen koulu voi haluamallaan tavalla ja vaihtelevalla menestyksellä toteuttaa. Kouluissa esimerkiksi arkaillaan liikaa ja täysin turhaan sovittelutoimen puoleen kääntymistä, vaikka se voisi olla ratkaisu moneen ongelmaan.

Löysäily kiusaamisen edessä on viimeinkin loputtava.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiusaaminen, rikos, sovittelu,