Miksi olemme täällä?

Share |

Sunnuntai 11.8.2019 klo 8:39 - Marko Kilpi


Tapahtui alkuräjähdys, jota ennen ei ollut mitään. Ei yhtään mitään. Ei edes aikaa. Kaikki tämä - koko universumi - syntyi tyhjästä. Noin vaan. Tälle ei länsimainenkaan tiedeyhteisö ole osannut antaa selitystä. Se vaan tapahtui. Valtava määrä kosmisia yhteensattumia, törmäyksiä, painovoimaa, alkuaineita ja sitten vielä sekin, että satuttiin jäämään juuri sopivan matkan päähän yhdestä kirkkaana tuikkivasta tähdestä. 

Siitä olisi voinut syntyä kaikenlaista. Ja syntyikin. Ihminen kaiken muun lisäksi. Luomakunnan kruunu, tai niin me ainakin kuvittelemme, mutta lopulta olemmeko sen kummempia kuin tuo voikukka ojanpenkalla? Ihan samanlaisen kosmisen kehityskaaren sekin on läpi käynyt. Alkuräjähdyksestä se on voikukka myös alkunsa saanut. 

Mutta tuo ihminen.

Se kummastuttaa. Sillä voi olla jopa 141 metriä pitkä huvijahti, joka näyttää avaruusalukselta. Sillä se seilaa maailman meriä, sellaisillakin vesillä, jonne on hukkunut valtava määrä muita ihmisiä, jotka lähtivät seilaamaan toisenlaisilla aluksilla, täysin päinvastaisesta syystä kuin se huvijahdin ihminen. 

Monet niistä ihmisistä ovat peräisin samoilta seutuvilta kuin se huvijahti-ihminenkin. Mikä heitä oikein erottaa? Muutama pieni nykäys kauemmas ja näemme, että me kaikki olemme peräisin samalta seudulta, pieneltä pisteeltä kirkkaana tuikkivan tähden kainalossa.

Mikä meidät oikein erottaa?

Yksi asia meidät yhdistää. Me olemme kaikki vierailijoina täällä. Aivan kuten se huvijahti-ihminen Helsingin satamassa. Erona on se, millaisella kyydillä sitä vierailua pääsee tekemään - niin isolla huvijahdilla, että sen käytäville eksyy tai täyteen ahdatulla kumiveneellä. 

Se huvijahdin ihminen voi olla vaikka keskellä rannatonta valtamerta ja siitä huolimatta kaikki hänen toiveensa pystytään toteuttamaan. Sen ihmisen ei ole tarvinnut tehdä mitään sellaisen tilanteen saavuttamiseksi. Ei yhtään mitään. Se ei ole hänen syytään, eikä liioin ansiotakaan. Hän on syntynyt sellaiseksi. Se vaan tapahtui. Ihan niin kuin alkuräjähdyskin – kaiken syntymä.

Voisi kuvitella, että samalla tavalla tapahtui niiden kumiveneessä seilaavienkin kohdalla. Sitä on mahdotonta valita omaa syntymäänsä. Tässä kohtaa ei kannata pettyä liiaksi - sama ongelma se on ollut maailmankaikkeudellakin, sen verran selittämättömältä se vaikuttaa. 

Osattomia me lopulta tähän kaikkeen ollaan, vaikka kuinka tässä rimpuillaan ja muuta toisillemme vakuutellaan. Se kaikki vaan tapahtuu. Rikkaus ja köyhyys. Ilo ja suru. Kauneus ja rumuus. Älykkyys ja tyhmyys ja varsinkin ne isot asiat - elämä ja kuolema.

Tai en minä tiedä. Tietääkö joku muu? Miksi me olemme täällä? 

https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/08515245-6002-4661-9939-22743a38022c


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini