TÄÄLTÄ TULEE HOMO POLITICUS!

Perjantai 11.1.2019 klo 18:03 - Marko Kilpi

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Itse tunnustaudun olevani homo politicus-lajia. Lajini yltiöpoliittiselta kalskahtavasta nimestä huolimatta en ole esimerkiksi osallistunut ensimmäiseenkään eduskuntavaalikampanjatilaisuuteen ennen kuin sellainen järjestettiin minulle. Se tapahtui vasta hetki sitten. 

Millainen ihminen tuo homo politicus sitten onkaan? Sitä ruotiessa meidän on lähestyttävä aihetta pelottomasti isolla otteella, on sivuttava suuria kysymyksiä kuten elämän tarkoitusta. Tämä ei luonnollisestikaan onnistu ilman vahvaa filosofista määrittelyä.

”Ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona. Ihmiselämän päämäärä on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää.” 

Nämä ajatukset ovat peräisin suuren kreikkalaisen filosofin Aristoteleen mielen syövereistä ja hänen johtopäätösten mukaan ihmisen ihanne on homo politicus eli yhteisöllinen ihminen. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päätavoite on yksinkertaisesti yhteisölliseen toimintaan osallistuminen.

Koen hyvin vahvasti olevani homo politicus ja se ilmenee muutamin tavoin. Poliisina ollessa on luontaisesti oltava kiinnostunut yhteiskunnasta, yhteisistä asioita. On oltava valmis puuttumaan kohtaamiinsa epäkohtiin, ongelmiin ja uhkiin. Poliisina on oltava valmis käyttämään jopa voimakeinoja, mikäli tilanne niin vaatii ja puuttua kansalaisen itsemääräämisoikeuteen ja jopa vapauteen. Yhtä lailla poliisina pitää olla täysin omatoimisesti valmis auttamaan ja korjaamaan epäkohtia, mitä yhteiskunnassa toimessaan kohtaa. 

Kirjailijan tehtävänä on puolestaan tarkkailla yhteiskuntaa tarkkasilmäisesti, poimia sieltä ilmiöitä, ongelmia ja epäkohtia, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi ja esille nostettaviksi – niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjailijan työn tarkoituksena on oltava lukijoidensa puhutteleminen aiheidensa kautta, havahduttaminen ilmiöihin ja aiheuttaa ajattelua ja keskustelua tuotosten kautta. Parhaimmillaan tämä toimii silloin, kun ravistelu tuottaa yhteiskunnallisia muutoksia. 

Aristoteleen filosofia on myös logiikan filosofiaa, häntä pidetäänkin kaiken muun lisäksi myös logiikan isänä. Jos ajattelen elämääni loogisesti, kun nämä kaksi yhteiskunnallista sisältöä pursuavat roolit yhdistyvät, on olemassa suuri vaara, että ihminen ajautuu jossakin elämänsä vaiheessa politiikkaan.  

Tulen hyvin kaukaa poliittisen pelikentän ulkopuolelta ja se tarkoittaa sitä, että moni asia on kovasti vierasta ja outoa. Toisaalta poliisin työn kautta valtionhallinto ja sen mekanismit ovat kovinkin tuttuja. On todettava myös se, että poliisin ja kirjailijan töiden kautta, kuten myös neljän lapsen isänä kokemusta on karttunut vähintäänkin muutaman elämän verran, jos ei enemmänkin. Mikään inhimillinen ei ole vierasta.

Poliittista elämää on toki päästy jo maistamaan ja opiskelemaan kunnallispolitiikan kautta ja olen saanut huomata Aristoteleen logiikan pitävän. Laji on tuntunut kiinnostavalta ja luontevalta. Senkin vuoksi tämä poliittisen kentän ulkopuolinen on nyt hakeutumassa pelikentän ytimeen. Yhtenä motiivina on se yhteiskunnallinen vaikuttaminen, toisena on haastaa itsensä ja kova halu oppia elämästä lisää. Politiikan kautta siihen avautuu aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. 

Tällä tutkimusmatkalla kirjailija-minäni tekee jatkuvasti tuoreilla silmillään erilaisia havaintoja. Yksi hämmentävimmistä on ollut politiikkaan liittyvä vihamielisyys, joka yltyy välillä jopa aggressiivisuuteen saakka. Ensimmäinen tappouhkauskin ennätti tulla ennen kuin kampanjaa oli ennätetty edes avata. Sosiaalisen median kautta herjaaminen on helppoa täysin julkisestikin, se on huomattu jo moneen kertaan. 

On ymmärrettävää, että tyytymättömyyttä ja katkeruutta on paljon, mutta kanavoituuko se tällä tavoin täysin oikein? Aivan kuin politiikka ja varsinkin poliitikko olisivat syypäitä kaikkeen. On kuitenkin muistettava, että demokratiassa päätökset ovat juuri demokratian vuoksi yleensä enemmän tai vähemmän kompromisseja. Ne harvoin miellyttävät kaikkia. Toisaalta politiikka onkin sitä, että voidaan sovussa riidellä asioista ja saada edes jonkinlainen ratkaisu aikaiseksi. 

Valtiomuotomme on mikä on ja se toimii tietynlaisten lainalaisuuksien varassa. Politiikka on tässä asetelmassa hyvin olennaisena osana, halusimme tai emme. Aristoteleen mukaan ihminen voi saavuttaa korkeimman päämääränsä elämässä vain poliittisen yhteisön jäsenenä ja sitä kautta valtiolla on suuri vaikutus ihmisen moraaliseen elämään. Jälleen kerran on hyvin vaikeaa olla eri mieltä Aristoteleen kanssa ja tämänkin seikan vuoksi tunnen kovasti vetoa lajia kohtaan. 

Vaikka se ei siltä välttämättä vaikutakaan, on kaiken ytimessä yhteinen halu saavuttaa hyvä elämä. Se vain sattuu oleman kovin vaikea tehtävä lasku- ja noususuhdanteineen, työttömyyksineen ja työvoimapulineen. Mutkia on matkassa loputtomiin. Jälleen kerran meidän on käännyttävä tässäkin asiassa Aristoteleen puoleen: ”Valtio ei ole ainoastaan yhteenliittymä, vaan luonnollinen kokonaisuus, sillä se saa alkunsa yksilöiden luonnollisesta tarpeesta elää yhdessä. Yksilön omat päämäärät elämässä eivät ole valtiolle alistettuja: valtio on olemassa hyvää elämää varten, jotta yksilö voisi täysin kehittää itseään.”

Kun tuon ikivanhan johtolauseen pitää mielessä, pitäisi hyviä tuloksia syntyä. Meillä jokaisella on oikeus hyvään elämään ja sellaiseen meidän on yhdessä pyrittävä. Aristotelesin on oltava oikeassa tässäkin asiassa, siihen voimme luottaa. Olkaamme kaikki hyvän elämän homo politicuksia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kilpirintama, politiikka